Manillaköysi

Lukukokemus kirjasta Manillaköysi oli ihan ok. Kirja oli keskinkertaisen kevyttä luettavaa. Tarina oli melko simppeli mutta silti mielenkiintoinen. Kirja oli lyhyt, mutta novelliksi se oli mielestäni suhteellisen pitkä, koska käsitykseni novellista on 20-60 sivun kirja. Novelliin sisältyi välillä novellin henkilöitten kertomia tarinoita, jotka eivät edistäneet juonta ja siksi joissain kohdissa tuntui, että tarina ei edisty paljoa. Kuitenkin tarinat olivat mielenkiintoisia, ja ne liittyivät jollain etäisellä tavalla juoneen.
Kirja oli pähkinänkuoressa Joosen matka kotiin. En ymmärrä miten kukaan saa pitkitettyä päivän matkaa 130 sivun pituiseksi novelliksi. Toisaalta jos tämä tuntui pitkitetyltä tai tylsältä, suosittelen ettet koskaan koske Ernest Hemingwayn kirjaan Vanhus ja Meri. Kirjaa ei jaksa lukea kauaa, varsinkaan jos on ”parempaa” tekemistä. Kuitenkin kirja kuuluu klassikoihin, ja itse pidän sitä osana yleissivistystä. En sen takia että se olisi jotenkin tärkeä kirja minulle, vaan koska minulle on annettu sellainen kuva tästä kirjasta. Vähän niin kuin Titanic kuuluu yleissivistykseen, vaikka elokuva onkin huono. Myös Manillaköyden luin vain, koska se oli listalla, ja että voin sanoa lukeneeni sen. 
Kirja sinänsä oli hyvä, mutta se oli melko pitkästyttävä, koska kerronta oli melko tylsää. Puolet kirjasta sijoittui junaan mikä oli äärimmäisen pitkästyttävä miljöö, ja puolet junassa olevista hahmoista nukkuivat tai kiskoivat viinaa. Vaikka juna meni melko tasaista tahtia Joosen kotia kohti, juoni ei liikkunut minnekkään koko matkan aikan(junamatka kesti yli puolet kirjasta).
Kirjassa oli kuitenkin kaikesta tylsästä tekstistä huolimatta myös mielenkiintoisiakin kohtia. Itse pidin novellin sisällä olevasta tarinasta, joka kertoi possuista pelloilla. Nämä possut söivät kaatuneita. Myös välillä oli jännittäviä kohtia kuten se, kun Joose meinattiin viedä sotilaspoliisin luo. Joose olisi joutunut sotaoikeuteen kaatuneilta otetun tavaran halussapidosta.